On muuten jännä ilmiö se, että kun löytää uuden bändin, ihan sama mitä kautta, ja alkaa etsiä netistä yleissivistävää tietoa kyseisestä bändistä, niin huomaa bändin vierailleen Suomessa viimeisen parin vuoden sisällä.
En nyt ala täsmentää huomiotani, mutta muutamaan otteeseen on käynyt näin. Sitten on vatuttanut aika rajusti kun on tajunnut, että kyllä, sille keikalle olisi ollut mahdollista päästä jos vain olisi tajunnut. Mutta ei. Ja seuraavaa keikkaa saa odottaa ikuisuuksiin. Siinä ajassa onkin suurin innostus ehtinyt jo laantua ja kiinnostus seuraavaa bändiä kohtaan herännyt (joka sekin on vieraillut Suomessa juuri viime vuonna eikä ole tulossa takaisin vähään aikaan).
No, onneksi välillä sattuu iloisia yllätyksiäkin :D
Tänä kesänä ei muuten ole tiedossa ihan kauheasti lippujen hinnan arvoisia keikkoja. Rock the Beach on kesän ehdoton kohokohta (Green Day! Stone Sour! A Day to Remember! Billy Talent!), myös Sauna Open Airiin kutkuttaisi mennä, koska Volbeat. Se on kuitenkin vasta harkinta-asteella. Iron Maideniin on ollut liput jo pitkään... Muuta kivaa ei tulekaan mieleen.
Musea voisi toki mennä katsomaan uudelleen. Mutta se tietää rahanmenoa... Ja joulukuinen keikka oli tarpeeksi hieno, jotta voin ylpeänä sanoa nähneeni bändin livenä.
Seliseliseli. Tosiasiassa kynnys tuhlata rahaa on liian suuri. (Paitsi että keikkalippuihin ei tuhlata, vaan käytetään. Investointi musiikkiin ei ole tuhlausta.) Motivaationi tiettyjä asioita kohtaan voi päätellä siitä, kuinka hanakasti olen valmis käyttämään rahaa kyseisen asian eteen. Näin se yleensä menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti