Aikapoimu

Olin tänään töissä, ja koska asiakkaita oli tuskin ollenkaan, mitään siivottavaa ei ollut eikä muutakaan, mitä olisi välttämättä tarvinnut tehdä, oli aikaa ajatella sekalaisia mieleen juolahtaneita asioita. Niistä ei toki huomaa, että olin viime yönä (tai siis aamuna) mennyt nukkumaan puoli kuudelta railakkaan Tavastian-illan jälkeen, ehei!

Katselin kelloa ja toivoin, että aika alkaisi virrata eteenpäin kuin pikakelauksella, koska tylsyys alkoi ottaa vallan. Siitä ajatuksesta mieleen juolahti, miten jännää olisi, jos yhtäkkiä huomaisin joutuneeni aikapoimuun, ja koko muu maailma liikkuisikin yhtäkkiä nopeammin tai hitaammin kuin minä. Mietin pomon ilmettä, kun alkaisin yhtäkkiä liikkumaan kuin juoksuhiekassa ja toljottelemaan tyhjin silmin kaukaisuuteen reagoimatta hänen puheeseensa, tai vastaavasti kävelevän salamannopeasti ja leikkaavan vihannekset sekunnissa hutiloimatta lainkaan. Toisaalta se olisi aika mielenkiintoista, toisaalta taas pelottavaa, koska kuka muka takaisi, että aikapoimusta pääsisi takaisin normaaliin aikaan?

Seuraavaksi tajusin, kuinka outoja ajattelin, ja aloin nauraa itsekseni.

Mutta olisihan sellainen aikapoimu aika hurja, nyt kun tarkemmin miettii. 

Siinä kaikki tältä erää.
Jos jollain on kokemuksia aikapoimuista, niin jakakaa ihmeessä.