Laatua sen olla pitää

Musiikin, jota kuuntelee, siis. Totta kai olen tähänkin asti ollut vilpittömästi sitä mieltä, että musiikki, jota kuuntelen, on ilman muuta sitä parasta. Kun näin jälkikäteen selailen vanhoja blogimerkintöjä (joista suuren osan olen poistanut tai muuttanut luonnoksiksi, kuten ehkä ne harvat, jotka tätä jaksavat lukea, ovat huomanneet) ja muita muistiinpanoja, tajuan, että silloinen musiikkimakuni oli kyllä harvinaisen kaukana laadukkaasta.

Tai no, oikeastaan muotoilin asian väärin.

Totta kai ihmiset saavat kuunnella musiikkia, josta tykkäävät. Ihan sama, onko bändi tai artisti kriitikoiden tai valtavirran mielestä hyvää. Minulla muutos tarkoittaa sitä, että olen liukunut popahtavan rockin kuuntelusta enemmän heavyn ja metallipainotteisen musan puolelle. Seassa on yhä 3 Doors Downia, Green Dayta ja muuta ei-niin-metalia, mutta seosta on nykyään täydentämässä sellaisia bändejä, joita en olisi koskaan kuvitellut kuuntelevani. Örinämusaa, kuten sitä tapasin kutsua. Tätä nykyä örinämusan kynnys on selvästi madaltunut noista päivistä :D

Pitäisikö tehdä listaa nykyisistä suosikkibändeistäni. En osaa absoluuttiseen järjestykseen niitä pistää, mutta ehkä jotain osviittaa antavaa voin yrittää antaa:

Disturbed

- jotain niin mahtavaa. David Draimanin ääni - siinä on asennetta ja ytyä! Toisaalta se voi taipuu halutessaan myös herkistelyyn (Darkness! ♥)

Nickelback

- sitä dissataan yhtä paljon kuin rakastetaan. Minä kuulun faneihin. Olisin voinut itkeä onnesta (ja melkein itkinkin; ainakin hyperventiloin ihan kamalasti) kuultuani bändin VIIMEIN raahaavan ahterinsa Suomen kamaralle, ja 16.9.2012 seisoin Hartwall Areenan permannolla onneni kukkuloissa kuuntelemassa livenä biisejä, joita olen diggaillut jo vuosia. Ah, Chad ♥ Sitä autuutta.

Stone Sour

- Oi voi voi Corey Taylor ♥ Slipknot kuuluu samaan pakettiin. (Ekan kerran Slipknottia kuultuani en muuten tykännyt siitä, se oli liian "örinämusaa". Mitä lie siis tapahtunut sillä välillä, kun uskaltauduin kuuntelemaan sitä uudestaan :D)

Green Day

- upea livenä. Joku voisi sanoa, että liikaa showmeininkiä, mutta minuun uppoaa. Rakastan sitä, että keikoilla esiintyvä bändi huomioi yleisön eikä vain soita menemään ja käyttäydy kuin olisivat koko keikka-alueella keskenään. Uusimmasta levytriosta en pidä. On sääli, että yhdelle levylle on ängetty liikaa kappaleita, jotka kuulostavat kaikki samalta. Mutta siitä huolimatta asenne on kohdallaan!

Menneiden vuosikymmenten metallijättien kategoria, johon kuuluu mm. Iron Maiden, Judas Priest, Deep Purple, Metallica (joka on terässä vielä nykyäänkin), AC/DC (joka ei ole metallia vaan rock n' rollia, mutta silti), Slayer, Dio yms yms yms.

- tarvitseeko näitä edes selitellä?

Nirvana ja Foo Fighters

- Nirvana oli jotain karhean puhdasta, joka onnistui luomaan metallille kokonaan uuden alalajin. Foo Fighters jatkaa osittain Nirvanaa, osittain se taas on jotain aivan muuta. Propsit Dave Grohlille, joka jatkoi musiikintekoa Nirvana-fanien närkästyksestä huolimatta. FF:kin on muuten uskomaton livenä. Ikävä keikkaa...

Punkahtavampi rock/metal, kuten A Day to Remember, Rise Against, The Offspring ja Billy Talent

- sanoma, musiikilliset koukut ja suora esitystapa, näillä mennään

Muita sekalaisia, joita en jaksa erikseen selitellä: Avenged Sevenfold, Volbeat, Three Days Grace, Apulanta, Sonata Arctica, Lostprophets, joitain saksalaisia (ja saksaksi laulavia) rockbändejä kuten Revolverheld, Die Toten Hosen, Frei.Wild jne.

Listalle ei päätynyt yhtäkään female vocalist -bändiä. Jännä juttu. P!nk on tippunut suosikkiartistien listalta jo aikaa sitten. 

Pitäisi varmaan Halestormia kuunnella. Olen menossa keikalle 26. päivä. Niillä on ihan hyviä biisejä.