torstai 12. heinäkuuta 2012

Muutos, osa II

Hyvä on, unohtakaa se musiikkiblogiyritelmä. Sanotaan näin, että painotan tässä blogissa musiikkia, vaikka saatan kertoa myös satunnaisista muista rakkaudenkohteista. 

Olen niin rakastunut toimintaleffoihin ja supersankareihin, että on pakko hieman hehkuttaa niitä.








 Jos joku ei ole nähnyt, niin hävetkää.
Soundtrack koostuu lähinnä AC/DC:sta, seassa myös mm. The Clashia. Eli suomennettuna loistavaa musiikkia.









Ja sitten vielä hieman sitä musiikkia :D
 Joitain tämänhetkisiä suosikkibiisejäni tulee tässä.


Disturbed - Leave It Alone



Art of Dying - Whole World's Crazy



Billy Talent - This Is How It Goes

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

CD, the old friend

Olen keksinyt pyörän uudestaan ja rakastunut CD-levyihin uudelleen.

Nykyään musiikkia kuunnellaan biisi kerrallaan. Tätä ilmiötä on tietenkin edesauttanut se, että kappaleita saa ladattua netistä, niin laittomasti kuin laillisestikin. Levyillä biisit eivät muodosta kokonaisuutta, käsittelevät korkeintaan samaa teemaa.

Toista oli noin vuosikymmen sitten. 

Hyvä on, tämä oli yleistystä. Seassa oli ehkä ripaus paatostakin. Mutta siitä huolimatta CD-levyt ovat mahtava keksintö. 30-40 minuutin pituiselle kiekolle saadaan puristettua tunteita laidasta laitaan, ehkä kokonainen tarina alun hahmoesittelyineen, vauhdikkaine juonenkäänteineen ja kliimaksiin huipentuvine loppuineen. Kun on ladannut läjäpäin levyjä koneelle ja kuunnellut jokaiselta säännöllisesti vain muutamaa biisiä - kuten itse myönnän viime aikoina lähinnä tehneeni - hahmottaa kappaleet eri tavalla kuin jos kuuntelee ne levyltä muiden albumin kappaleiden joukossa. Ja levyä kuunnellessa tulee kuunneltua niitäkin biisejä, jotka sekoitustyylillä kuunnellessa helposti skippaa, ja niistä voi löytää uuden musiikillisen rakkauden. 

Toiseksi, CD-levyjen kansitaide. Tarvitseeko siitä edes puhua? Vinyylit ovat omaa luokkaansa, mutta monet CD-levyt yltävät samalle tasolle.

Kolmanneksi, musiikista pitää maksaa. Musiikista pitää haluta maksaa. Artistien työtä pitää kunnioittaa. Se tuntuu unohtuneen tässä maailmassa kokonaan. On helppo kuvitella, että isot artistit ovat jo valmiiksi rikkaita, joten niiden levyjä voi vapaasti latailla netistä. Jos miljardi maailman ihmisistä ajattelisi noin, pian ei olisi enää isoja, rikkaita artisteja, joita kuunnella. 

Automusiikki 

Niin, mitä on automusiikki? Automusiikiksi (tai ajomusiikiksi) kutsun musiikkia, jota on erityisen ihana kuunnella CD-levyltä ajaessa. Sellaista musiikkia minulle on muun muassa Deep Purple, Nirvana, Foo Fighters, Ramones, AC/DC ja Green Day. 

Palan halusta päästä tuhlaamaan rahojani uusiin levyihin, vaikka viimeisimmän ostokseni tein maanantaina...

Siitä puheen ollen:


Automusiikkia parhaimmillaan. Suosittelen kuuntelemaan.

Vielä joskus hankin sen vinyylilevysoittimen ja kasan vinyylejä. Tuntuu, että olen syntynyt kokonaan väärälle aikakaudelle...

A New Era Begins

Nyt alkaa tässä blogissa uusi aika. Enää en kirjoittele tänne ihan mitä sattuu, vaan tästä tulee virallisesti musiikkiblogi. 
Eli mitä tahansa minun omassa musiikkimaailmassani tapahtuukin, pistän sen tänne.

Jos muistan / ehdin / jaksan.

Mutta yritän nyt alkaa päivittää tätä useammin kuin ennen. Myönnän, se on viime aikoina hieman jäänyt vähemmälle, mutta ryhdistäydyn. Minulla on paljon kerrottavaa. Ihan sama, kuunteleeko kukaan vai ei :D