Turhaa odotusta!

Haluan Stone Sourin uuden levyn. Se tosin ilmestyy vasta 3.4. Viime viikolla luulin, että se ilmestyy 22.3., ja pakotin itseni tekemään ennakkotehtävät loppuun ja lähettämään ne viime maanantaihin mennessä, jotta saisin ostaa sen itselleni palkintona. Muttamutta, sitä ei ollut kaupoissa. Vilkaisin Levykauppa Äxän sivuja, siellä luki että se ilmestyy 28.3. (eli tänään). Kävin tänään Äxässä, ja siellä sitten sanottiin, että se ilmestyy vasta ensi keskiviikkona.

Älkää nyt enää siirtänkö sitä ilmestymispäivää, jooko?

Löytö II

Pari biisiä bändiltä, johon tutustuin tänään.
Ei hullumpi, ei hullumpi.

Löytö

En tiedä teistä, mutta muhun tämä bändi iskee.
Niin, ja oikeastaan pitäisi olla tekemässä korkeakoulujen ennakkotehtäviä eikä hengaamassa koneella, mutta minkäs teet kun ei inspaa eikä ajatus kulje.

Sovin itseki kanssa kuitenkin, että uusia levyjä en saa ostaa ennen kuin tehtävät on tehty ja lähetetty. Vaikea haaste, mutta vain omaksi parhaakseni.

Täytettä hyllyihin

En vaan osaa hillitä itseäni :p Tänään tarttui Stockalta mukaan pari lättyä.

Ja illemmalla vielä Anttilan TopTenistä yksi.

Tosta ekasta sen verran, että olin kuunnellut kys. bändiltä muutamaa biisiä, joista mikään ei ole tuolla levyllä. Ostin sen silti lähinnä kokeilumielessä. Se on ihan hyvä, mutta... No, lähtökohtaisesti en perusta musiikista, jossa ei lauleta vaan karjutaan niin, ettei sanoista saa selvää. En osaa analysoida biisejä sen tarkemmin, joten en löydä niistä musiikkihifistelijöiden tavoin pikkukikkoja ja vivahteita, minä arvostelen biisit puhtaasti arvostelutaulukolla hyvä - paska. Musiikkimaulleni on kuitenkin vuosien varrella tapahtunut jotain, eikä karjunta häiritse enää niin paljon kuin ennen. Levy oli siis ihan mukiinmenevä, ja olipa siellä kolmisen biisiä, jotka olivat keskivertoa parempia ja ansaitsivat päästä soittolistalle.

Minulla on iPodissani lista, jolla on pelkästään meneviä biisejä, ja sitä kuuntelen sekoituksella silloin, kun en jaksa miettiä tarkemmin, mitä tekisi mieli kuunnella. Toinen lista on sitten sellainen, jolla on menevien biisien lisäksi hitaampia biisejä, jotka kuitenkin soveltuvat arkikuunteluun. Ihan vain valottaakseni asiaa, jos joku ihmettelee, mitä tarkoitin "soittolistalla".

Niin, ja sitten hommasin vielä Suomalaisesta kirjakaupasta Kurjat-pokkarin.

Kävin kaverin kanssa katsomassa leffan joitain viikkoja sitten. Suosittelen lämpimästi, se oli aivan ihana. En muista, milloin olen viimeksi leffan takia itkenyt niin vuolaasti kuin silloin. Upea, koskettava, kaunis, surullinen, ah. On pitänyt siitä asti lukea tuo kirja, ja aloitan sen heti, kunhan saan Harry Potter seiskan loppuun (luen sitä saksaksi, haha :D)

Tuli sitä pari paitaakin ostettua, mutta ei siitä sen enempää.
Uuden laukun totta vie tarvitsisin. Laitan joskus tänne kuvan vanhasta.

Aikapoimu

Olin tänään töissä, ja koska asiakkaita oli tuskin ollenkaan, mitään siivottavaa ei ollut eikä muutakaan, mitä olisi välttämättä tarvinnut tehdä, oli aikaa ajatella sekalaisia mieleen juolahtaneita asioita. Niistä ei toki huomaa, että olin viime yönä (tai siis aamuna) mennyt nukkumaan puoli kuudelta railakkaan Tavastian-illan jälkeen, ehei!

Katselin kelloa ja toivoin, että aika alkaisi virrata eteenpäin kuin pikakelauksella, koska tylsyys alkoi ottaa vallan. Siitä ajatuksesta mieleen juolahti, miten jännää olisi, jos yhtäkkiä huomaisin joutuneeni aikapoimuun, ja koko muu maailma liikkuisikin yhtäkkiä nopeammin tai hitaammin kuin minä. Mietin pomon ilmettä, kun alkaisin yhtäkkiä liikkumaan kuin juoksuhiekassa ja toljottelemaan tyhjin silmin kaukaisuuteen reagoimatta hänen puheeseensa, tai vastaavasti kävelevän salamannopeasti ja leikkaavan vihannekset sekunnissa hutiloimatta lainkaan. Toisaalta se olisi aika mielenkiintoista, toisaalta taas pelottavaa, koska kuka muka takaisi, että aikapoimusta pääsisi takaisin normaaliin aikaan?

Seuraavaksi tajusin, kuinka outoja ajattelin, ja aloin nauraa itsekseni.

Mutta olisihan sellainen aikapoimu aika hurja, nyt kun tarkemmin miettii. 

Siinä kaikki tältä erää.
Jos jollain on kokemuksia aikapoimuista, niin jakakaa ihmeessä.

Kesävaatteita!

Haluan kesäksi Metallica- ja Disturbed-topin! Slipknot-toppikin olisi kiva. Ja Stone Sour-toppi.
Katsokaa nyt.

Kuvat: emp.fi

Unet kertovat

Näin jännää unta viime yönä. Minun piti parkkeerata autoni parkkihalliin, jonka lattia oli niin liukas, ettei jarruttaminen onnistunut kunnolla. Auto siis liukui koko ajan liikaa eteen tai taakse, kun yritin saada sitä ruutuun.

Sitten jostain ilmestyi tummansiniseen mekkoon pukeutunut Amanda Seyfried laulamaan laulua, jota en ole koskaan kuullut aiemmin, ja jota tuskin on edes olemassa, mutta joka kuulosti yllättävän hyvältä. En muista sanoista muuta, kuin että siinä laulettiin jotain siihen suuntaan kuin:

Amazin feeling that
when you cry
inside you

Aika kökköä enklantia joo, mutta siinä oli sitä jotain.

Noh, pitäisi kai pysähtyä pohtimaan tuota, kun on aikaa. Tänään on töitä, ja illalla menoa kavereiden kanssa. Pääsee sosialisoitumaan pitkästä aikaa, jei!

Pieni yleinen huomio

On muuten jännä ilmiö se, että kun löytää uuden bändin, ihan sama mitä kautta, ja alkaa etsiä netistä yleissivistävää tietoa kyseisestä bändistä, niin huomaa bändin vierailleen Suomessa viimeisen parin vuoden sisällä.

En nyt ala täsmentää huomiotani, mutta muutamaan otteeseen on käynyt näin. Sitten on vatuttanut aika rajusti kun on tajunnut, että kyllä, sille keikalle olisi ollut mahdollista päästä jos vain olisi tajunnut. Mutta ei. Ja seuraavaa keikkaa saa odottaa ikuisuuksiin. Siinä ajassa onkin suurin innostus ehtinyt jo laantua ja kiinnostus seuraavaa bändiä kohtaan herännyt (joka sekin on vieraillut Suomessa juuri viime vuonna eikä ole tulossa takaisin vähään aikaan).

No, onneksi välillä sattuu iloisia yllätyksiäkin :D

Tänä kesänä ei muuten ole tiedossa ihan kauheasti lippujen hinnan arvoisia keikkoja. Rock the Beach on kesän ehdoton kohokohta (Green Day! Stone Sour! A Day to Remember! Billy Talent!), myös Sauna Open Airiin kutkuttaisi mennä, koska Volbeat. Se on kuitenkin vasta harkinta-asteella. Iron Maideniin on ollut liput jo pitkään... Muuta kivaa ei tulekaan mieleen.
Musea voisi toki mennä katsomaan uudelleen. Mutta se tietää rahanmenoa... Ja joulukuinen keikka oli tarpeeksi hieno, jotta voin ylpeänä sanoa nähneeni bändin livenä.

Seliseliseli. Tosiasiassa kynnys tuhlata rahaa on liian suuri. (Paitsi että keikkalippuihin ei tuhlata, vaan käytetään. Investointi musiikkiin ei ole tuhlausta.) Motivaationi tiettyjä asioita kohtaan voi päätellä siitä, kuinka hanakasti olen valmis käyttämään rahaa kyseisen asian eteen. Näin se yleensä menee.

Levyjä siellä, levyjä täällä

Tuhlaan liikaa rahaa CD-levyihin. En oikeastaan keksi, mihin muuhun se kuluu. Vaatteita en juuri osta, ainoastaan silloin, kun se on aivan välttämätöntä (eli kiertuepaidan jokaiselta keikalta ja uusia sukkia silloin, kun kaikki vanhat ovat rikki). Laukkuja minulla on tasan yksi, mistä tulikin mieleeni, että se on sen verran rikki että tarvitsisin oikeasti uuden. Peleihin olen miettinyt investoivani enemmänkin, mutta toistaiseksi en ole jaksanut. Elokuvia, no, on niitäkin jonkin verran tullut osteltua. Ei tosin ihan viime aikoina.

Mutta CD-levyt. Kyllä. Ne ovat suuri heikkouteni. Olen yrittänyt rajoittaa, mutta aina välillä ote herpaantuu ja sorrun. Eikä asiaa tietenkään auta tämä vastikään herännyt metallivalaistumiseni, jonka seurauksena tavoitteeni on yrittää paikata häpeällisiä aukkoja levykokoelmassani ja hankkia lisää Iron Maidenia, Metallicaa, Slayeria ja Megadethia. Muun muassa.

Viimeisimpiin hankintoihini kuuluvat muun muassa nämä:

Että näin.
Ja kyllä, vinyyleistä haaveilen yhä.

Laatua sen olla pitää

Musiikin, jota kuuntelee, siis. Totta kai olen tähänkin asti ollut vilpittömästi sitä mieltä, että musiikki, jota kuuntelen, on ilman muuta sitä parasta. Kun näin jälkikäteen selailen vanhoja blogimerkintöjä (joista suuren osan olen poistanut tai muuttanut luonnoksiksi, kuten ehkä ne harvat, jotka tätä jaksavat lukea, ovat huomanneet) ja muita muistiinpanoja, tajuan, että silloinen musiikkimakuni oli kyllä harvinaisen kaukana laadukkaasta.

Tai no, oikeastaan muotoilin asian väärin.

Totta kai ihmiset saavat kuunnella musiikkia, josta tykkäävät. Ihan sama, onko bändi tai artisti kriitikoiden tai valtavirran mielestä hyvää. Minulla muutos tarkoittaa sitä, että olen liukunut popahtavan rockin kuuntelusta enemmän heavyn ja metallipainotteisen musan puolelle. Seassa on yhä 3 Doors Downia, Green Dayta ja muuta ei-niin-metalia, mutta seosta on nykyään täydentämässä sellaisia bändejä, joita en olisi koskaan kuvitellut kuuntelevani. Örinämusaa, kuten sitä tapasin kutsua. Tätä nykyä örinämusan kynnys on selvästi madaltunut noista päivistä :D

Pitäisikö tehdä listaa nykyisistä suosikkibändeistäni. En osaa absoluuttiseen järjestykseen niitä pistää, mutta ehkä jotain osviittaa antavaa voin yrittää antaa:

Disturbed

- jotain niin mahtavaa. David Draimanin ääni - siinä on asennetta ja ytyä! Toisaalta se voi taipuu halutessaan myös herkistelyyn (Darkness! ♥)

Nickelback

- sitä dissataan yhtä paljon kuin rakastetaan. Minä kuulun faneihin. Olisin voinut itkeä onnesta (ja melkein itkinkin; ainakin hyperventiloin ihan kamalasti) kuultuani bändin VIIMEIN raahaavan ahterinsa Suomen kamaralle, ja 16.9.2012 seisoin Hartwall Areenan permannolla onneni kukkuloissa kuuntelemassa livenä biisejä, joita olen diggaillut jo vuosia. Ah, Chad ♥ Sitä autuutta.

Stone Sour

- Oi voi voi Corey Taylor ♥ Slipknot kuuluu samaan pakettiin. (Ekan kerran Slipknottia kuultuani en muuten tykännyt siitä, se oli liian "örinämusaa". Mitä lie siis tapahtunut sillä välillä, kun uskaltauduin kuuntelemaan sitä uudestaan :D)

Green Day

- upea livenä. Joku voisi sanoa, että liikaa showmeininkiä, mutta minuun uppoaa. Rakastan sitä, että keikoilla esiintyvä bändi huomioi yleisön eikä vain soita menemään ja käyttäydy kuin olisivat koko keikka-alueella keskenään. Uusimmasta levytriosta en pidä. On sääli, että yhdelle levylle on ängetty liikaa kappaleita, jotka kuulostavat kaikki samalta. Mutta siitä huolimatta asenne on kohdallaan!

Menneiden vuosikymmenten metallijättien kategoria, johon kuuluu mm. Iron Maiden, Judas Priest, Deep Purple, Metallica (joka on terässä vielä nykyäänkin), AC/DC (joka ei ole metallia vaan rock n' rollia, mutta silti), Slayer, Dio yms yms yms.

- tarvitseeko näitä edes selitellä?

Nirvana ja Foo Fighters

- Nirvana oli jotain karhean puhdasta, joka onnistui luomaan metallille kokonaan uuden alalajin. Foo Fighters jatkaa osittain Nirvanaa, osittain se taas on jotain aivan muuta. Propsit Dave Grohlille, joka jatkoi musiikintekoa Nirvana-fanien närkästyksestä huolimatta. FF:kin on muuten uskomaton livenä. Ikävä keikkaa...

Punkahtavampi rock/metal, kuten A Day to Remember, Rise Against, The Offspring ja Billy Talent

- sanoma, musiikilliset koukut ja suora esitystapa, näillä mennään

Muita sekalaisia, joita en jaksa erikseen selitellä: Avenged Sevenfold, Volbeat, Three Days Grace, Apulanta, Sonata Arctica, Lostprophets, joitain saksalaisia (ja saksaksi laulavia) rockbändejä kuten Revolverheld, Die Toten Hosen, Frei.Wild jne.

Listalle ei päätynyt yhtäkään female vocalist -bändiä. Jännä juttu. P!nk on tippunut suosikkiartistien listalta jo aikaa sitten. 

Pitäisi varmaan Halestormia kuunnella. Olen menossa keikalle 26. päivä. Niillä on ihan hyviä biisejä.