Haluan Stone Sourin uuden levyn. Se tosin ilmestyy vasta 3.4. Viime viikolla luulin, että se ilmestyy 22.3., ja pakotin itseni tekemään ennakkotehtävät loppuun ja lähettämään ne viime maanantaihin mennessä, jotta saisin ostaa sen itselleni palkintona. Muttamutta, sitä ei ollut kaupoissa. Vilkaisin Levykauppa Äxän sivuja, siellä luki että se ilmestyy 28.3. (eli tänään). Kävin tänään Äxässä, ja siellä sitten sanottiin, että se ilmestyy vasta ensi keskiviikkona.
Älkää nyt enää siirtänkö sitä ilmestymispäivää, jooko?
torstai 28. maaliskuuta 2013
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Löytö
En tiedä teistä, mutta muhun tämä bändi iskee.
Niin, ja oikeastaan pitäisi olla tekemässä korkeakoulujen ennakkotehtäviä eikä hengaamassa koneella, mutta minkäs teet kun ei inspaa eikä ajatus kulje.
Sovin itseki kanssa kuitenkin, että uusia levyjä en saa ostaa ennen kuin tehtävät on tehty ja lähetetty. Vaikea haaste, mutta vain omaksi parhaakseni.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Täytettä hyllyihin
En vaan osaa hillitä itseäni :p Tänään tarttui Stockalta mukaan pari lättyä.
Kävin kaverin kanssa katsomassa leffan joitain viikkoja sitten. Suosittelen lämpimästi, se oli aivan ihana. En muista, milloin olen viimeksi leffan takia itkenyt niin vuolaasti kuin silloin. Upea, koskettava, kaunis, surullinen, ah. On pitänyt siitä asti lukea tuo kirja, ja aloitan sen heti, kunhan saan Harry Potter seiskan loppuun (luen sitä saksaksi, haha :D)
Tuli sitä pari paitaakin ostettua, mutta ei siitä sen enempää.
Uuden laukun totta vie tarvitsisin. Laitan joskus tänne kuvan vanhasta.
Ja illemmalla vielä Anttilan TopTenistä yksi.
Tosta ekasta sen verran, että olin kuunnellut kys. bändiltä muutamaa biisiä, joista mikään ei ole tuolla levyllä. Ostin sen silti lähinnä kokeilumielessä. Se on ihan hyvä, mutta... No, lähtökohtaisesti en perusta musiikista, jossa ei lauleta vaan karjutaan niin, ettei sanoista saa selvää. En osaa analysoida biisejä sen tarkemmin, joten en löydä niistä musiikkihifistelijöiden tavoin pikkukikkoja ja vivahteita, minä arvostelen biisit puhtaasti arvostelutaulukolla hyvä - paska. Musiikkimaulleni on kuitenkin vuosien varrella tapahtunut jotain, eikä karjunta häiritse enää niin paljon kuin ennen. Levy oli siis ihan mukiinmenevä, ja olipa siellä kolmisen biisiä, jotka olivat keskivertoa parempia ja ansaitsivat päästä soittolistalle.
Minulla on iPodissani lista, jolla on pelkästään meneviä biisejä, ja sitä kuuntelen sekoituksella silloin, kun en jaksa miettiä tarkemmin, mitä tekisi mieli kuunnella. Toinen lista on sitten sellainen, jolla on menevien biisien lisäksi hitaampia biisejä, jotka kuitenkin soveltuvat arkikuunteluun. Ihan vain valottaakseni asiaa, jos joku ihmettelee, mitä tarkoitin "soittolistalla".
Niin, ja sitten hommasin vielä Suomalaisesta kirjakaupasta Kurjat-pokkarin.
Tuli sitä pari paitaakin ostettua, mutta ei siitä sen enempää.
Uuden laukun totta vie tarvitsisin. Laitan joskus tänne kuvan vanhasta.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Aikapoimu
Olin tänään töissä, ja koska asiakkaita oli tuskin ollenkaan, mitään siivottavaa ei ollut eikä muutakaan, mitä olisi välttämättä tarvinnut tehdä, oli aikaa ajatella sekalaisia mieleen juolahtaneita asioita. Niistä ei toki huomaa, että olin viime yönä (tai siis aamuna) mennyt nukkumaan puoli kuudelta railakkaan Tavastian-illan jälkeen, ehei!
Katselin kelloa ja toivoin, että aika alkaisi virrata eteenpäin kuin pikakelauksella, koska tylsyys alkoi ottaa vallan. Siitä ajatuksesta mieleen juolahti, miten jännää olisi, jos yhtäkkiä huomaisin joutuneeni aikapoimuun, ja koko muu maailma liikkuisikin yhtäkkiä nopeammin tai hitaammin kuin minä. Mietin pomon ilmettä, kun alkaisin yhtäkkiä liikkumaan kuin juoksuhiekassa ja toljottelemaan tyhjin silmin kaukaisuuteen reagoimatta hänen puheeseensa, tai vastaavasti kävelevän salamannopeasti ja leikkaavan vihannekset sekunnissa hutiloimatta lainkaan. Toisaalta se olisi aika mielenkiintoista, toisaalta taas pelottavaa, koska kuka muka takaisi, että aikapoimusta pääsisi takaisin normaaliin aikaan?
Seuraavaksi tajusin, kuinka outoja ajattelin, ja aloin nauraa itsekseni.
Mutta olisihan sellainen aikapoimu aika hurja, nyt kun tarkemmin miettii.
Siinä kaikki tältä erää.
Jos jollain on kokemuksia aikapoimuista, niin jakakaa ihmeessä.
Katselin kelloa ja toivoin, että aika alkaisi virrata eteenpäin kuin pikakelauksella, koska tylsyys alkoi ottaa vallan. Siitä ajatuksesta mieleen juolahti, miten jännää olisi, jos yhtäkkiä huomaisin joutuneeni aikapoimuun, ja koko muu maailma liikkuisikin yhtäkkiä nopeammin tai hitaammin kuin minä. Mietin pomon ilmettä, kun alkaisin yhtäkkiä liikkumaan kuin juoksuhiekassa ja toljottelemaan tyhjin silmin kaukaisuuteen reagoimatta hänen puheeseensa, tai vastaavasti kävelevän salamannopeasti ja leikkaavan vihannekset sekunnissa hutiloimatta lainkaan. Toisaalta se olisi aika mielenkiintoista, toisaalta taas pelottavaa, koska kuka muka takaisi, että aikapoimusta pääsisi takaisin normaaliin aikaan?
Seuraavaksi tajusin, kuinka outoja ajattelin, ja aloin nauraa itsekseni.
Mutta olisihan sellainen aikapoimu aika hurja, nyt kun tarkemmin miettii.
Siinä kaikki tältä erää.
Jos jollain on kokemuksia aikapoimuista, niin jakakaa ihmeessä.
Kesävaatteita!
Haluan kesäksi Metallica- ja Disturbed-topin! Slipknot-toppikin olisi kiva. Ja Stone Sour-toppi.
Katsokaa nyt.
Katsokaa nyt.
Kuvat: emp.fi
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Unet kertovat
Näin jännää unta viime yönä. Minun piti parkkeerata autoni parkkihalliin, jonka lattia oli niin liukas, ettei jarruttaminen onnistunut kunnolla. Auto siis liukui koko ajan liikaa eteen tai taakse, kun yritin saada sitä ruutuun.
Sitten jostain ilmestyi tummansiniseen mekkoon pukeutunut Amanda Seyfried laulamaan laulua, jota en ole koskaan kuullut aiemmin, ja jota tuskin on edes olemassa, mutta joka kuulosti yllättävän hyvältä. En muista sanoista muuta, kuin että siinä laulettiin jotain siihen suuntaan kuin:
Amazin feeling that
when you cry
inside you
Aika kökköä enklantia joo, mutta siinä oli sitä jotain.
Noh, pitäisi kai pysähtyä pohtimaan tuota, kun on aikaa. Tänään on töitä, ja illalla menoa kavereiden kanssa. Pääsee sosialisoitumaan pitkästä aikaa, jei!
Sitten jostain ilmestyi tummansiniseen mekkoon pukeutunut Amanda Seyfried laulamaan laulua, jota en ole koskaan kuullut aiemmin, ja jota tuskin on edes olemassa, mutta joka kuulosti yllättävän hyvältä. En muista sanoista muuta, kuin että siinä laulettiin jotain siihen suuntaan kuin:
Amazin feeling that
when you cry
inside you
Aika kökköä enklantia joo, mutta siinä oli sitä jotain.
Noh, pitäisi kai pysähtyä pohtimaan tuota, kun on aikaa. Tänään on töitä, ja illalla menoa kavereiden kanssa. Pääsee sosialisoitumaan pitkästä aikaa, jei!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)