Olen keksinyt pyörän uudestaan ja rakastunut CD-levyihin uudelleen.
Nykyään musiikkia kuunnellaan biisi kerrallaan. Tätä ilmiötä on tietenkin edesauttanut se, että kappaleita saa ladattua netistä, niin laittomasti kuin laillisestikin. Levyillä biisit eivät muodosta kokonaisuutta, käsittelevät korkeintaan samaa teemaa.
Toista oli noin vuosikymmen sitten.
Hyvä on, tämä oli yleistystä. Seassa oli ehkä ripaus paatostakin. Mutta siitä huolimatta CD-levyt ovat mahtava keksintö. 30-40 minuutin pituiselle kiekolle saadaan puristettua tunteita laidasta laitaan, ehkä kokonainen tarina alun hahmoesittelyineen, vauhdikkaine juonenkäänteineen ja kliimaksiin huipentuvine loppuineen. Kun on ladannut läjäpäin levyjä koneelle ja kuunnellut jokaiselta säännöllisesti vain muutamaa biisiä - kuten itse myönnän viime aikoina lähinnä tehneeni - hahmottaa kappaleet eri tavalla kuin jos kuuntelee ne levyltä muiden albumin kappaleiden joukossa. Ja levyä kuunnellessa tulee kuunneltua niitäkin biisejä, jotka sekoitustyylillä kuunnellessa helposti skippaa, ja niistä voi löytää uuden musiikillisen rakkauden.
Toiseksi, CD-levyjen kansitaide. Tarvitseeko siitä edes puhua? Vinyylit ovat omaa luokkaansa, mutta monet CD-levyt yltävät samalle tasolle.
Kolmanneksi, musiikista pitää maksaa. Musiikista pitää haluta maksaa. Artistien työtä pitää kunnioittaa. Se tuntuu unohtuneen tässä maailmassa kokonaan. On helppo kuvitella, että isot artistit ovat jo valmiiksi rikkaita, joten niiden levyjä voi vapaasti latailla netistä. Jos miljardi maailman ihmisistä ajattelisi noin, pian ei olisi enää isoja, rikkaita artisteja, joita kuunnella.
Automusiikki
Niin, mitä on automusiikki? Automusiikiksi (tai ajomusiikiksi) kutsun musiikkia, jota on erityisen ihana kuunnella CD-levyltä ajaessa. Sellaista musiikkia minulle on muun muassa Deep Purple, Nirvana, Foo Fighters, Ramones, AC/DC ja Green Day.
Palan halusta päästä tuhlaamaan rahojani uusiin levyihin, vaikka viimeisimmän ostokseni tein maanantaina...
Siitä puheen ollen:
Automusiikkia parhaimmillaan. Suosittelen kuuntelemaan.
Vielä joskus hankin sen vinyylilevysoittimen ja kasan vinyylejä. Tuntuu, että olen syntynyt kokonaan väärälle aikakaudelle...
Nyt alkaa tässä blogissa uusi aika. Enää en kirjoittele tänne ihan mitä sattuu, vaan tästä tulee virallisesti musiikkiblogi.
Eli mitä tahansa minun omassa musiikkimaailmassani tapahtuukin, pistän sen tänne.
Jos muistan / ehdin / jaksan.
Mutta yritän nyt alkaa päivittää tätä useammin kuin ennen. Myönnän, se on viime aikoina hieman jäänyt vähemmälle, mutta ryhdistäydyn. Minulla on paljon kerrottavaa. Ihan sama, kuunteleeko kukaan vai ei :D
Vuorossa tällanen jännä lista bändeistä, joita kuuntelen :D Listassa ei tietenkään ole kaikkia, koska jotkut ovat liian tylsiä kääntää suomeksi.
- Nikkeliselkä
- Vihreä päivä
- Nouse vastaan
- Kuolleen miehen teoria
- Minun kemikaalinen romanssini
- Kolme ovea alas
- Kolmen päivän sulous
- Sairaat koiranpennut
- Tollot tappelijat
- Häiriintyneet
- Linkittävä puisto
- Hyvä Charlotte
- Kadonneet profeetat
- Yksityinen linja
- Kostettu seitsenkertaisesti
- Yksinkertainen suunnitelma
- Vuoden tarina
- Tuhannen jalan tuki
- Hajoava Benjamin
- Luoti ihastukseeni
- Sattumusten poika
- Untuvan systeemi
- Viiden sormen kuolemanisku
- Minä + minä
- Syksyn runoilijat
- Myrkynmusta
- Revolverisankari
- Seeprapää
Last.fm on pelottava. Se tietää täsmälleen millasesta musasta tykkään. Tai no, ainakin suurimmilta osin. Kyllähän se yrittää mulle jotain Stellaa ja Neljää Ruusua kovasti tarjota, mutta jossain menee raja.
Seetheristä kuitenkin tykkään.
Tasan viikko sitten täytin kahdeksantoista. Nyt on aikuinen olo. Todellakin.
Juhlin perjantaina kavereiden kanssa kotona ja illemmalla Svengissä (ja unohdin hattuni sinne). Lauantaina porukat järjesti mulle yllätysjuhlat ja pääsin sillonki juhlimaan, tosin ihan limulinjalla. Mutta täydellisempää viikonloppua ei olisi voinut olla.
Idalta tuli yhtenä lahjana 15 euron lahjakortti iTunesiin. Keskiviikkona ja torstaina tuli kulutettua se lähes kokonaan. Korvasin joitain laittomasti ladattuja kappaleita laillisilla versioilla ja latasin tutuilta artisteilta hyvän kuuloisia kappaleita. Viimeinkin sain Thousand Foot Krutchin Fire It Upista laillisen version ♥ Latasin myös Theory of a Deadmanilta muutaman biisin ja ihastuin erityisesti tähän:
Ja kaiken seurauksena ostin tänään tämän levyn.
Se on erikoisversio. Siinä on 6 ekstrabiisiä.
Sain myös varattua kaksi Thousand Foot Krutchin levyä. Welcome to the Masqueraden ja The Art of Breakingin. Ja myöhemmin kysyn kyllä lisää. The Fire in All of Us olisi esimerkiksi kiva saada.
Olen kuitenkin melkoisen tyytyväinen tällä hetkellä.
